Matkan pää
Lauantai meni siinä lähes ainoassa tilaisuudessa missä nyky ihmiset näkevät sukulaisiaan... Hautajaisissa.
Aamulla ylösnousu hyvään aikaan klo 5n kieppeillä. Äkkipika aamiainen ja matkaan..eniron mukaan matkaa 218km ja kahden ja puolen tunnin matka-aika. toteutui muuten kohtuu tarkasti.
Äitini elämänkumppani kuoli pari viikkoa sitten. Aivosyöpään jota hoidettiin vuoden päivät burana reseptillä... äijällä joka jumalan päivä pää kipeenä ja aina vain lääkäri lykkää buranaa.. Ei voi muuta kuin ihmetyksen sormi hämmästyksen suussa tätäkin katsella.. Sitten kun viimein havahtuivat, että onkohan tässä jotain olikin vaiva jo niin pitkällä, että lusikka lensi nurkkaan vallan vilkkaasti.. tulikohan yhteiskuntapisteitä, eläkesäästömitali ja kunniamaininta..
hautajaiset olivat tosi kauniit, seesteiset ja todellinen muistojuhla... Väkeä oli paikalla noin satakunta henkeä.. Ei ollut mikään läpihuutojuttu. vaikuttava tilaisuus kaiken kaikkiaan.. äiti oli nähnyt vaivan ja järjestänyt vanhan ajan tyyliset pitohautajaiset.. koko päivä siinä oltiin ja Erkkiä muisteltiin..
Kun sitten kannoimme Erkkiä hautaan tuli jännä tunne.. Jostain kauempaa kuului yksinäinen laukaus..joku linnustaja lienee ampunut teeren alas oksalta. siinä arkkua kantaessa tuli voimakas tunne, että tämä laukaus oli kuin kutsusta tullut.. vanhaa eränkävijää, metsien miestä vietiin viimeiselle matkalle ja luonto tarjosi pojalleen niestaa pitkälle taipaleelle..
Sitten vielä tartuttiin toimeen ja lapioitiin vanhan mallin mukaan hauta umpeen.. ei jätetty muovilaatikolla peitettyyn monttuun vaan annettiin lapioiden heilua ja tehtiin viimeinen palvelus vainajalle..
Sukua tuli nähtyä ja monet asiat puitua.. olihan meillä pitkä päivä aikaa..
|
8 kommenttia
|

